#121 Ahdistaako some? Kuuntele tämä

Tässä jaksossa kerron somen supervoimastani, siis siitä, etten liitä sosiaaliseen mediaan juurikaan tunteita. Vaikka some on toisinaan liikaa minullekin, suurimman osan ajasta annan vain virran viedä. Ajattelen, että juuri tunteiden vähentäminen on avain onneen silloin, kun puhutaan sosiaalisen median käytöstä menestyksekkäästi työvälineenä. Jatkuva tsekkailu ja kännykän räplääminen taannuttavat, eikä epäonnistumisen tunteet ammattilaisten vinkkien äärellä auta rutiinien rakentamisessa. Tämä jakso on sinulle, jota some ahdistaa, ja sinulle, joka käytät aivan liikaa energiaasi sosiaalisen median voivotteluun.

Säännöllinen some-elämä

Aion siis puhua tänään siitä, miten somen ammattilaisena turhaudun ja väsyn kaikkiin uusiin kommervenkkeihin ja päivityksiin. Reelseihin, TikTokeihin, liveihin, visuaalisesti miellyttäviin kuviin, kaikkeen. Kuinka väsyn rutiineihin, ennakoitavuuteen, some-etikettiin, koukuttavuuteen, toistoon. Väsyn siihen työssäni, kun teen somea asiakkaille. Väsyn siihen yrittäjänä omia kanavia pyörittäessäni ja kyllä, väsyn siihen myös yksityishenkilönä, siis somen kuluttajana.

Uskon, että tällainen viha-rakkaussuhde someen on meille varsin tuttu. Tiedät, mitä tarkoitan, kun sanon, että on päiviä, jolloin ei halua avata mitään somesovelluksista ja viikkoja, kuukausia, jolloin oma tekeminen tuntuu mitättömältä tai ylitsepääsemättömän raskaalta. On myös niitä kausia, jolloin olisikin parempi vain jättää some sikseen, mutta eihän niin voi tehdä, vai voiko?

En usko, että mitään oikotietä onneen on, ja sanon nyt heti aluksi sen, että säännöllinen some-elämä luo rutiinin, mutta myös tarvitsee sitä. Se myös pitää seuraajan kiinni sinussa ja tarjoaa hänelle sen, mitä hän on tullut profiilistasi hakemaan. Rutiinia ei rakenneta yhdessä yössä, kuten ei Roomaakaan. Mutta yhdessä yössä voi päättää, minkä pienen askeleen ottaa uuden somerutiininsa eteen. Laita kalenteriin yksi julkaisu kerran viikossa, jotta pysyt kiinni säännöllisessä some-elämässä.

Inhoan sitä, että somessa pitää olla säännöllinen. Onneksi tuo supervoimani peittoaa inhoni ja vain teen, sen kummemmin ajattelematta. Mutta inhoan sitä, etten impulsiivisena ja lyhytjännitteisenä ja superherkkänä ja helposti innostuvana voi jättää someani innostuksen tai rykäisyjen varaan, tehdä vain silloin, kun tuntuu hyvältä. Tiedän, että mitään ei tapahtuisi tai ainakin asiat tapahtuisivat liian harvoin. Aloita siis rakentamaan rutiinia ja laita kalenteriisi nyt ajankohta, jolloin teet sen yhden julkaisun. Vaikka tavoitteesi olisi julkaista viisi kertaa viikossa, et voi aloittaa rutiinin rakentamista viidellä viikkojulkaisulla. Lannistut. Masennut. Turhaudut. Heität hanskat tiskiin. Yksi julkaisu on kotiin päin.

Se, että vain teen sen kummemmin miettimättä, ei tietenkään tarkoita sitä, että julkaisisin ihan mitä sattuu. Oma viesti pitää olla kirkas. Jos yrittää viestiä montaa asiaa, ei todennäköisesti viesti yhtään mitään. Mutta teen sen kummemmin miettimättä asioita, joista on tullut rutiini. Kun joka tiistai tuuttaan ulos uuden podcast-jaksoni tiiserit, julkaisut, höpöttelyt, teen sen aina samalla tavalla. Onko sinulla jotain sellaista, jonka voisit tehdä aina samalla tavalla, sen kummempia miettimättä?

Kun tiistai tulee, kaivan listani esiin. Nämä asiat pitää tehdä:

Jaa podcast Facebook-ryhmään
Jaa podcast Facebook-sivulle
Jaa podcast IG-tarinaan
Jaa podcast IG-feediin
Jaa podcast LinkedIniin ja Twitteriin, jos siltä tuntuu
Jaa podcast muihin kyseisen jakson kohderyhmän kanaviin

Näin teen joka ikinen viikko. Toki joudun näpyttelemään uudet saatesanat, mutta sekin on vaivatonta, sillä itsehän olen podcastini tehnyt. Toki joudun olemaan läsnä, ihan oikeasti tekemään nämä jutut, mutta ne vievät tosi paljon vähemmän energiaani, koska niistä on tullut rutiini. Ja silti - kyllä ihminen on hassu - on tiistaita, jolloin ei millään huvittaisi. Jolloin tämäkin rutiini on liikaa. Niinä kertoina muistutan itseäni siitä, että tämä on työ, johon olen sitoutunut ja jota teen elättääkseni itseni ja perhettäni. Työ, johon some kuuluu tärkeänä osana.

Yritystoiminnan prioriteetit

Ehkä me ahdistumme somesta osittain myös siksi, ettemme pidä siitä, millaiseksi se meidät tekee? Emme pidä siitä, mitä se saa meidät tuntemaan. Kukapa pitäisi riittämättömyyden tunteesta, joka jäytää nähtyämme kymmenittäin täydellisiä somejulkaisuja, niitä säännöllisesti julkaistuja ja kovasti tykättyjä, juuri sillä hetkellä, kun itse olemme lannistuneita? Kukapa siitä pitäisi.

Nyt, kun olen laittanut omaa some-elämääni uusiksi ja siirtänyt yrittäjyyshöpinät Instassa Nani Annette -tililtä Luovia-podcastin tilille, olen ollut eräänlaisessa limbossa. En ole saanut otetta mistään ja kaikki julkaisut ovat tuntuneet ihan turhilta ja tyhjänpäiväisiltä. Kun livessä on ollut vain kourallinen väkeä aiempien vuosien kymmenien ihmisten sijaan, olen kokenut epäonnistuneeni. Tästäkin selviän siksi, että tiedän asioiden vaativan aikaa. Siksi, että suhtaudun näihin työnä. Suhtaudun notkahduksiin ja muutoksiin työnä ja mietin kuumeisesti ratkaisuja tilanteen muuttamiseksi. Mutta ei se sitä pettymyksen tunnetta poista.

Ajattelen, että on todella tärkeää hahmottaa oman yritystoiminnan prioriteetit. Somen ei tarvitse olla prioriteetti numero uno. Se voi olla jokin ihan muu ja tavallaan toivottavasti onkin - ellei työsi sitten ole somevaikuttajan työ. Mutta tunnistamalla somen paikan omassa liiketoiminnassa ja markkinoinnin välineenä, voi tunnistaa myös omia tarpeitaan. Esimerkiksi Luovia-podcastiin liittyvälle liiketoiminnalle some on tosi korkealla siellä prioriteettilistalla, ja siksi varmasti koenkin siinä niin vahvojan epäonnistumisen tunteita. Toisaalta, olen myös ylpeä itsestäni: aloitin viikottaiset livet ennen kuin porukka on isommissa määrin niitä löytänyt. Valokuvaukseni kannalta somen paikka on muuttunut: en voi antaa sille yhtään enempää resurssejani kuin mitä kuvauksista tulee rahaa taloon. Ainakin tässä vaiheessa teot on suhteutettava liikevaihtoon.

Jos sinullakin on useampia kärkiä liiketoiminnassasi, mieti somen merkitystä suhteessa jokaiseen niistä. Ydinliiketoiminta määrittää teot, ja sen hahmottaminen on myös oman ydinviestin hiomista ja tunnistamista.

Perfektionismi pitää paikallaan

Siirrytään rutiinin puutteesta seuraavan ahdistusta aiheuttavaan asiaan ja sehän on tietenkin täydellisyyden puute. Tiedät, että olen toipuva perfektionisti enkä usko täydellisyyteen ja silti, ihmisyyteni ajaa minua siihen. Tiedän, ja tiedän sinunkin tietävän, ettei täydellistä ole olemassa. Ja niin vain kerta toisensa jälkeen löydän itseni ahdistumasta somen ääreltä, kun tuottamani sisältö ei olekaan jotain sellaista, mitä kuvittelin sen olevan. Saatan morkata itseäni siitä, että sekoilin livessä tai ajatus katkesi kerta toisensa jälkeen. Tai sitten teen riittävän hyvän somepostauksen, mutta eihän se todellakaan riitä. Siitä olisi voinut tehdä niin paljon paremman. Tai, sitten hinkkaan pari päivää jotain kirjoitusta, joka lopulta hipoo täydellisyyttä, ja lopulta se saakin vain kourallisen huomiota.

Täydellisyyden tavoittelu estää meitä etenemästä, se juurruttaa paikalleen ja nostaa seinän eteen. Et etene sellaista vauhtia etteikö sinua turhauttaisi. Huomaan tämän erityisesti somessa, kun teen julkaisuja asiakkailleni. Teen useimmiten kahdeksan tai kymmenen julkaisua kerralla, ja useimmiten olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. Joskus julkaisut ovat kuitenkin vaatineet minulta enemmän aikaa tai kärsivällisyyttä tai jopa kielellistä näppäryyttä. Silloin huomaan vaativani itseltäni vielä enemmän. Se, että olenkin joutunut panostamaan enemmän, antamaan enemmän, näille julkaisuille, tuo sisäisen kriitikkoni esiin. Osaatkin jo arvata, mitä tämä tekee ihmiselle, joka ei ole vielä onnistunut rakentamaan rutiinia. Ahdistus on taattu. Riittävän hyvästä puhuin pari viikkoa sitten Aurora Airaskorven kanssa, joten ota kuunteluun jakso 118, jos et ole sitä vielä tehnyt.

Ehkemme pääse tuosta rutiinista mihinkään vaan palaamme siihen ihan syystäkin kerta toisensa jälkeen. Ehkä juuri rutiinin myötä olen saanut supervoiman, joka pelastaa minut ajattelulta ja tuntemiselta. Useimmiten teen somepostaukset ja olen niihin ihan riittävän tyytyväinen, ajattelen niiden olevan ok. Muistathan, että ok ei tarkoita riman alitusta, ok tarkoittaa riittävän hyvää.

“OK” ei ole rimanalitus

Jospa toistan sen vielä: ok ei tarkoita sitä, että nyt menit alta riman ja suolsit eetteriin jotain armotonta roskaa. Ei. Ok tarkoittaa sitä, että tämäkin julkaisu vie yritystäsi eteenpäin siinä määrin kuin nyt yksi julkaisu voi mitään tehdä.

Ja voihan se tehdä, sillä ilman sitä yhtä julkaisua et kai julkaisisi mitään. Joten rutiinin rakentamisen kakkosvaihe voisikin olla se, että kerran viikossa teet julkaisun, johon olet panostanut vähän enemmän ja jonka julkaiseminen tuo sinulle hyvän mielen. Ja sitten teet toisen muutaman päivän kuluttua, ja se toinen voi olla ihan ok.

Eikö ole vähän hassua, että kun sanon someahdistus, niin jokainen meistä tietää, mistä puhun? Ei auta, että somekanavat ovat työvälineitä, sillä ne ovat läsnä myös henkilökohtaisessa elämässämme, kun olemme vapaalla. Ja tämä on yksi tärkeimmistä syistä, miksi tsekkailen kollegoiden ja yritystoimintaan liittyvien seurattavieni tekemisiä vain työajalla.Tämä on syy siihen, että olen mestarimykistäjä. En puhu siitä toistuvasti siksi, että haluaisin pahoittaa kenenkään mieltä vaan siksi, että huolehdin niin omasta hyvinvoinnistani. Mikäli pystyn suitsimaan tunnetaakkaani somea kohtaan, teen sen. Jos voisin, välttelisin kaikkia somen selaamiseen tai somesovellusten avaamiseen liittyviä negatiivisia tunteita. Haluan tehdä työni hyvin ja nopeasti, enkä halua haahuilla päämäärättömästi somea selaten. Mykistäminen auttaa fokuksen lisäksi myös siihen, että vapaalla somen selaaminen ei palauta mieleen työasioita.  

Muutos on toisin tekemistä ja tunteiden tunnistamista

Jokainen meistä siis tunnistaa tuon someahdistus-sanan ja varmasti myös tietää, mitä tunteita siihen liittää. Jokainen meistä tunnistaa myös muutostarpeensa. Olemme oppineet sen, että asiat muuttuvat vain, jos teemme jotain toisin. Kun olemme turhautuneita liikuntatottumuksiimme ja ahdistumme liiallisesta löhöilystä, teemme muutoksen. Kun harmittelemme kotitoimiston epäergonomista työskentelyä, hankimme paremman tuolin tai sähköpöydän - siis muutamme jotain. Tai se tyypillinen: kun haluamme muuttaa ruokailutottumuksiamme, teemme jotain toisin. Miksi siis yritämme mahduttaa ympyrän muotoista palaa neliön muotoiseen aukkoon, kun on kyse somesta? Someahdistuksen voi taltuttaa muutoksen avulla, siis tekemällä jotain toisin.

Puhuimme jo konkreettisista rutiineista. Niiden synnyttäminen vaatii hyviä istumalihaksia, siis sitkeyttä ja kärsivällisyyttä. Mutta on olemassa myös toisenlaista muutosta, tunnemuutosta. Siis sitä, miten voimme muuttaa suhtautumistamme sosiaaliseen mediaan ja erityisesti sosiaaliseen mediaan työnä. On siis kyse siitä, että koet hallitsevasi someasi etkä ajattele sen pyörittävän sinua kuin halpaa makkaraa.

Vastaa tähän kysymykseen:

Millaisissa tilanteissa sinusta tuntuu siltä, että some ahdistaa sinua erityisesti? Ja mitä muita tunteita näihin tilanteisiin liittyy?

Esimerkiksi omalla kohdallani some ahdistaa silloin, kun koen jo mainitsemaani riittämättömyyden tunnetta tai vaikkapa kateutta. Entisestä työelämästäni, jossa vedin vuorovaikutuskursseja ja puhuin työkseni tunteista, jäi perinnöksi se, etten vierasta mitään omaa tunnettani. En tietenkään pidä kaikista tunteistani, mutta tiedän, että jokainen tunne on ok, ja tämä koskee myös sinua. Sen sijaan vierastan sitä, miten me välttelemme tunteista puhumista, ja esimerkiksi juuri kateuden tunne leimataan usein itse perkeleeksi.

Oikeastihan kyse on siitä, miten toimimme eri tunteiden edessä. Kun koen riittämättömyyden tunnetta, jäänkö vellomaan syvissä vesissä päästäen sisäisen kriitikkoni valloilleen vai hyväksynkö tunteeni ja mitoitan teot sen mukaan? Kun olen kateellinen, siis koen kateuden tunnetta, kiukuttelenko itseni maan rakoon vai otanko selvää, mistä tunteeni johtuu? Kateuden tunteessa ei nimittäin ole mitään pahaa. Parhaimmillaan pieni kateus saa meidät työskentelemään kovemmin, pistämään parastamme ja näyttämään itsellemme, että totta maar osaamme ja pystymme. Mikään tunne ei ole kenenkään yksinoikeus, mutta jokainen tunne tunnetaan aina omassa päässä, omassa kehossa, omin tavoin.

Kolmas tunne, joka laukaisee someahdistuksen mulla itselläni on väsymyksen tunne, siis mikäli koen väsyneeni sosiaaliseen mediaan. Tällöin pidän yksinkertaisesti taukoa. Uskon siihen, että meistä jokainen tarvitsee ja ansaitsee aikaa ilman somenkaltaisia, ulkoisia, ärsykkeitä. Koska some on mulle ensisijaisesti työtä, teen siihen selkeän pesäeron monesti lomilla tai viikonloppureissuilla. On ihana olla vain itsekseen omien ajatustensa kanssa.

Ehkä juuri tuohon ajatukseen kiteytyy paljon sitä, mitä ajattelen somesta ja someahdistuksesta. Jos en voi olla varma, mitkä ovat omia ajatuksiani ja mitkä somen mukanaan tuomaa paatosta, on ahdistuminen lähes taattu juttu. Jokainen kokee tämän omalla tavallaan, mutta lukuisten mentorointieni jälkeen voin jo yleistää, että loputtomat somevinkkivitosista tuntuu nykyään olevan enemmän harmia kuin hyötyä. Minusta se kuulostaa ihan normaalilta: me väsymme miettimään miten pitäisi tehdä. Silti mietimme kuumeisesti, mikä olisi paras tapa saada kadonnut somemotivaatio takaisin ja kokeilemme jos jonkinmoista temppua. Vaikka näistä vinkkivitosista kaikki olisivat toimivia ja hyväksi havaittuja, ne saattavat vain tuntua äärimmäisen raskailta neuvoilta, sillä emme hahmota, mikä olisi hyväksi juuri meille. Jos omat ajatukseni ovat sekoittuneet muiden ajatuksiin, ahdistus on taattu.

Paluu ydinviestin äärelle

Palataanpa vielä hetkeksi vanhan kunnon ydinviestin äärelle. Uskon siihen, ettei tieto lisää tuskaa. Tuska tekee tietysti aina kipeää, mutta epätietoisuus jäytää sisältä. Mielestäni sama pätee niin terveyteen kuin yritystoimintaankin, someen ja parisuhteeseen. Jos en tiedä, mistä minun on tarkoitus somessa puhua, tuska lisääntyy. Kysy siis itseltäsi, mikä on sinun yritystoimintasi kärki? Mistä sinun kuuluu puhua somessa? Miksi ihmiset seuraavat sinua? Mitä viestit kuvin ja sanoin? Millaista tarinaa olet kertomassa? Ja vielä viimeinen, mutta ei todellakaan vähäisin kysymys: Mihin suuntaan haluat viedä yritystoimintaasi somen avulla?

Vääriä vastauksia ei tietenkään ole, mutta jos meinaat vastata viimeiseen kysymykseen “asiakasmäärän kasvattaminen”, mieti vielä tarkennusta. Nimittäin voisiko olla niin, että kasvun tavoittelu ja pyrkiminen enempään itse asiassa syövät motivaatiotasi? Voisiko olla niin, että ulkoisten puitteiden parantelu - siis tykkäysten, kommenttien ja seuraajamäärän kasvattaminen -  sekoittaa omat ajatukset ja tappaa jopa hyvin alkaneen rutiinin? Jos oma viesti ei ole timanttisen terävä - tai edes jotain sinne päin - somesta tulee sohimista. Kokeillaan tätä! Kokeillaan tota! Mutta vinkkivitosiin ja kikkakolmosiin ei sitouduta kuukaudeksi, saati sitten vuodeksi. Tunnettuuden lisääminen, brändiarvon kasvattaminen, asiakaskunnan laajentaminen ja se varsinainen somemenestys ovat pitkäjänteistä puuhaa. Kuten markkinointi ja bisneksen kasvattaminen, myös somevaikuttavuuden lisääminen, on ihmisten saamista omalle puolelleen yksitellen, pikku hiljaa. Ota siis avuksesi mieluummin rutiini kuin tuskallinen statistiikan seuranta tai seuraajamääristä ahdistuminen. Aseta tavoitteita, mutta muista, ettei niillä ole väliä, jos keinot ovat höttöä. Ensin siis ydinviesti kuntoon!

Kertaus

Olemme päässeet tämän jakson viime metreille. Otetaan vielä pieni kertaus kaikesta. Aloitetaan rutiinista, joka ihan oikeasti, siis ihan oikeasti oikeasti, on pelastus. Rutiinin opettaminen itselle vähentää someen liitettävää tunnetaakkaa. Päätä se yksi ajankohta, jolloin istut alas ja teet viikon “pakollisen” julkaisun. Tämä julkaisu pitää sinut kiinni säännöllisyydessä ja tarjoaa aikaansaamisen tunteen (paras!).

Toiseksi, tunnista somen paikka liiketoiminnassasi. Vaikka se olisi rakkaimmalle kollegallesi elintärkeä keino markkinoida omaa bisnestä, sen ei tarvitse olla sitä sinulle. Tähän samaan kategoriaan menevät myös ne sadat somevinkit, joita löydät eri kanavista. Valitse niistä vain ne, joita jaksat kokeilla kuukaudesta toiseen. Voit ihan rauhassa viitata kintaalla suurimmalle osalle niistä. Hieman tästä samasta puhuin jaksossa #101 Miten olla henkilöbrändi olematta henkilöbrändi. Tuossa jaksossa - jonka sisältö on jo omalta kohdaltani vähän vanhentunut - sanon aika suoraan sen, ettet tarvitse ulkoista sparraajaa, mentoria, kouluttajaa, meediota tai henkistä valmentajaa vaan tarvitset vastauksen kysymykseen, mistä haluat tulla muistetuksi? Tähän löydät vastauksen ainoastaan itsestäsi. Kun tiedät vastauksen tähän kysymykseen, voit miettiä sen meedion palkkaamista.

Kolmanneksi, tunteet. Ihanat, kamalat, tunteet, joista jokainen pitäisi hyväksyä ja kokea, elää läpi. Sinä tunnet itsesi paremmin kuin kukaan muu. Elät itsesi kanssa päivästä toiseen ja huomaat herkästi, missä mennään. Kun someahdistus iskee seuraavan kerran, ota se vastaan arms wide open. Pyörittele sitä ja mieti, mistä se kumpuaa. Turhauduitko? Oletko väsynyt? Koetko riittämättömyyden tai epäonnistumisen tunteita? Oletko kateellinen? Kun tiedät, mitä tunnet, voit mitoittaa ja miettiä tekojasi paremmin. “Ai, nyt olen kateellinen tuolle kollegalleni. Ei se mitään. Hänen työnsä onkin upeita ja haluan jonain päivänä päästä samaan. Pitää siis opetella kovemmin.” Esimerkiksi tällaisen ajatuksen kanssa on paljon helpompi elää kuin ajatuksen, joka samanaikaisesti saa meistä esiin vain huonoja puolia.

Ajattelen niin, että someahdistus vähenee sillä hetkellä, kun hyväksyt sen, että rutiinien muodostuminen ja tunnetaakan vähentäminen vievät aikaa. Kun ryhdyt tähän prosessiin, ota rinnalle se oman ydinviestin kirkastaminen. Jos olet ihan varma, että viestisi paistaa jo kirkkaana, mieti, näyttäytyykö se myös someseuraajillesi yhtä kirkkaana kuin sinulle itsellesi. Siinäkin on vielä vissi ero.

Joka tapauksessa on selvää, että hallinnan tunnetta voit lisätä itse. Katsomalla rehellisesti nykyistä tilannettasi ja someahdistuksen syitä, teet valtavan palveluksen yritystoiminnallesi ja varmasti myös omalle jaksamisellesi. Ei sosiaalisen median - tai minkään työtehtävän - kuulu olla sellaista, että joudut miettimään sitä pääsi puhki. Sosiaalinen media - kuten muutkin työt - saavat olla kivoja, keveitä ja motivoivia. Eivät ne ole sitä aina, ei mikään työ ole, mutta ei somen tarkoitus ole olla kivirekikään. Minulla on sinuun 110 % luottamus. Miksi? Koska kukaan ei puhu niin hyvin sinun unelmistasi, toiveistasi, syistäsi tehdä juuri sitä työtä, mitä teet kuin sinä itse. Koska kukaan ei ole niin kova asiantuntija siinä sinun jutussasi kuin sinä itse olet. Koska somessa kaivataan enemmän epätäydellisiä tekijöitä, haavoittuvuuden kokijoita, itsensä likoon laittavia toipuvia perfektionisteja, jotka hyväksyvät omat julkaisunsa myös silloin, kun ne ovat ihan ok.

Kun olet laittanut kalenteriin sen ensimmäisen ajankohdan, josta alkaa sinun rutiinisi, laita minulle viestiä. Olisi mahtava juttu pysyä kärryillä tekemisistäsi, kun someahdistuksesi hälvenee.

Jakson runko

01:04 Johdanto jaksoon
01:57 Kun some väsyttää
03:50 Somessa tarvitaan säännöllisyyttä ja rutiinia
06:19 Julkaise somessa ajatuksella, rutiinilla
08:26 Onko pakko, jos ei huvita? Työ on työtä.
10:20 Suhteuta some sen merkitykseen yrityksellesi
11:56 Tehty on parempi kuin täydellinen - myös somessa
16:25 Mestarimykistäjä suitsii someahdistusta ja pysyy paremmin fokuksessa
19:39 Hallinnan tunne vs. riittämättömyys, kateus, väsymys, epävarmuus. Kaikki tunteet ovat ok.
24:50 Kirkasta ydinviestisi ja sitoudu siihen (konkreettinen vinkki)
27:26 Somevaikuttavuus kasvaa yksi ihminen kerrallaan
27:57 Näin vähennät someahdistusta ja pääset kiinni somerutiiniin (jakso pähkinänkuoressa)
30:58 Ole itsellesi armollinen: kukaan ei tunne työtäsi paremmin kuin sinä itse

Jaksossa mainittiin

Jakso #118 (Aurora Airaskorpi auttaa eroon riittämättömyyden tunteesta)
Jakso #101 (Miten olla henkilöbrändi olematta henkilöbrändi eli yhden IG-tilin kokoinen ongelma)