#119 7 kysymystä somesta, rahasta ja työstä

Tässä jaksossa vastaan seitsemään kysymykseen, jotka olen poiminut teidän lähettämien kysymysten joukosta ja kysyjien luvalla julkaisen. Joka jakson jälkeen vaihdan viestejä teidän kanssa niin sähköpostissa kuin somessakin. Se on aivan mahtavaa ja olen tarkoituksella pyhittänyt sille myös työaikaa. Tämä podcast ja kaikki sen ympärillä pyörivä on syntynyt halusta muuttaa taidealaa, vahvistaa taidealan yrittäjiä ja vähentää yksinäisyyttä, joka aika usein nousee keskusteluun yksinyrittäjien - kauhea sana! - kanssa. Vuosien ja jaksojen vieriessä on tullut selväksi, että olisi hyvä, jos yksittäisten viestittelyjen lisäksi voisi auttaa mahdollisimman monia. Harvoin meidän mietintämme ja kysymyksemme ovat kovin ainutlaatuisia.

SOSIAALINEN MEDIA

Mennään heti asiaan. Nimimerkki “Tie ulos kaaoksesta” kysyy:

“Sanoit jossain jaksossa, että yksi ääni ja yksi viesti on tärkeitä somessa. Mutta mitä, jos viestejä on useampia eikä niitä halua karsia? Olen ihan jumissa oman Instan kanssa, koska tiedän, etten pysty hallitsemaan useampia tilejäkään. Mutta tämä nykyinen tilanne tuntuu kaaokselta.”

Kiitos erittäin tärkeästä kysymyksestä! Keksin itse nuo nimimerkit teille, jos sellaista ei mukana ole. Ajattelen, että julkinen käsittely on kivempaa tehdä anonyymisti.

Ihan ensiksi haluan sanoa: “Hengitä.” Kaaos taltutetaan hengityksellä ja strategisilla muutoksilla. Ilman happea ei kuitenkaan voi löytää ratkaisuja. Sanon tämän siksi, että useimmat saamani someen liittyvät kysymykset pyörivät tämän aiheen ympärillä. Yhä useammin liitämme epäonnistumisen tunteita someen, vaikka olemme yrittäneet vaikka ja mitä. Uskon sen johtuvan siitä, että viimeisen viiden vuoden aikana some on täyttynyt somevinkeistä, somen ammattilaisista, somehaasteista, somekuplista, somestrategioista ja -suunnitelmista. Se on ihan hieno juttu, mutta on myös selvää, että eri puolelta tulevien ohjeistuksien ja vinkkien alle on helppo jäädä. Jos siis yrittää noudattaa kaikkia annettuja ohjeita ja muuttaa omaa tekemistään sinne sun tänne, on helppo mennä sekaisin. Siksi vastaukseni onkin: sulje muu maailma pois.

Sulje muu maailma pois ja kuuntele itseäsi. Miksi teet sitä mitä teet?

Kysyjä viittaa tässä ilmeisesti jaksoon 101, jossa puhun omien somekanavieni järkeistämisestä. Jos sinulla ei ole mahdollisuutta pyörittää useampaa brändiä ja somekanavaa, on löydettävä mahdollisimman paljon yhtenevää näiden eri asioiden väliltä. Se on haastavaa, jos myytäviä palveluita on monia. Henkilö, joka ostaa minulta mentorointia ei ole sama henkilö, joka palkkaa minut valokuvaamaan koiraansa tai hallinnoimaan yrityksensä somekanavia. Sinnikkäästi kuitenkin pidin nämä asiat oman henkilöbrändini alla.

Kysyjää ohjeistaisin vastaamaan rehellisesti näihin kysymyksiin:

Mitä oikeasti haluat tehdä?
Mikä on kannattavinta liiketoimintaasi?
Mitä haluat saavuttaa?

Kun olet vastannut näihin kysymyksiin niin rehellisesti kuin voit, voit tarkastella sosiaalista mediaasi. Julkaisetko tällä hetkellä asioita, jotka voivat kuljettaa sinua kohti tavoitteitasi? Vai poljetko paikallasi? On eri asia pyörittää somea kuntopyörän kuin polkupyörän selästä? Voimme tehdä hienoja somejulkaisuja, mutta jos ne eivät vie meitä eteenpäin, poljemme paikallamme. Tässä vaiheessa yksi viesti, yksi ääni nousee esiin. Jos somemme on sillisalaattia ja julkaisemme vähän sitä sun tätä, etenemme tosi hitaasti. Ehkä jopa niin hitaasti, että turhaudumme. Kun taas selkeytämme omaa viestiä, päätämme ne aiheet, joista puhumme, alkaa vauhti kiihtymään. Jottei tämä jäisi etäiseksi pölötykseksi, loppuun konkreettinen vinkki.

Jos et pysty pyörittämään useampaa sometiliä, päätä tärkein aiheesi, josta julkaiset. Suosittelen valitsemaan sen, joka tuo eniten rahaa taloon ja joka on se ydintyösi. Tämän jälkeen mietit, mitkä ns. sivubrändit haluat pitää hengissä, mukana, ja määrittelet kuinka usein niistä julkaiset. Tavoite on se, että seuraajasi näkee varmasti niitä julkaisuja, jotka liittyvät tärkeimpään palveluusi. Algoritmin vuoksi sillisalaatti on kaikista huonoin vaihtoehto, koska emme voi määritellä, mitä seuraajamme näkevät.

Eli ensin hengitys, sitten järkeistys ja lopuksi toiminta.

Toinen somekysymys tulee nimimerkin “Huomioita henkisestä kasvustasi” takaa. Tämänkin nimimerkin keksin itse.

Kysymys kuuluu näin:

“Olen kuunnellut Luovia-podcastia alusta asti. Olenko oikeassa, jos sanon, että asenteesi sosiaalista mediaa kohtaan on muuttunut etkä ole enää sen vankkumaton kannattaja?”

Tällaiset kysymykset ovat mieluisia, koska ne haastavat minua! Vastasinkin jo kysyjälle erikseen, koska tästä kysymyksestä on jo aikaa. Vastaus meni näin:

“Moi! Kiitos viestistä ja kuuntelusta! Kyllä olet varmasti tehnyt ihan oikean huomion. Asenteeni on muuttunut tekemäni työn kautta. Olen kirkastanut monien yritysten ja yksittäisten yrittäjien somepresenssiä ja oppinut valtavasti uutta. En siis vinkkaile ja ohjeista ihmisiä mutun perusteella vaan kokemukseni perusteella. Olen kyllä edelleen vankkumaton somen kannattaja, se ei ole muuttunut mihinkään. Mutta oman ajatteluni kehityttyä some on minulle myös yhdentekevä. Rakastan siellä käymiäni keskusteluja ja vuorovaikutusta, rakastan sisällöntuotantoa, mutta sellaiset asiat kuin seuraajamäärät ja seuraajien menettäminen, ovat minulle vuosi toisensa jälkeen yhä merkityksettömämpiä.”

Kolmas kysymys olikin sitten vähän kinkkisempi. Tämän kysymyksen lähetti nimimerkki “Onko pakko, jos ei halua?”

“Kuuntelin jakson 115, ja jäin miettimään onko mahdollista pyörittää luovan alan yritystä ilman somea? Kyllästyttää koko some ja käytän siihen ihan liikaa aikaa. Osallistuin Instagramin verkkokurssillesikin, mutta en silti löydä merkityksiä someen. Kiitos, jos ehdit vastata.”

Tällaisiin kysymyksiin on vaikea vastata. Ensinnäkin, olen tosi pahoillani, että koet somen raskaaksi ja turhaksi. Olen ihan vilpittömästi sitä mieltä, että somessa ei tarvitse olla, jos siellä ei halua olla. Uskon, että luovan alan yrittäjä, taidealan yrittäjä, voi pärjätä oikein mainiosti ilman somea.

Haluan kuitenkin jättää pohdittavaksi muutaman asian:

Johtuuko turhautuminen siitä, ettei oma viesti ole selvillä vai siitä, että itse sosiaalinen media on vastenmielistä? Jos vastaus on viestin epäselvyys, keskittyisin siihen. Mikä omassa työssä on se kaikista nautinnollisin kulma, jonka voisi jakaa muille? Mikä omalla matkalla on tärkeintä? Oletko muistanut päästää seuraajat mukaasi kulissien taakse?

Sitten tuntematta kysyjää, haluan muistuttaa liiketoiminnan pyörittämisestä. Jos elätät itsesi luovalla työllä, sinun täytyy myös ajatella asiakastasi. Vaikka some olisi itselle vastenmielistä, se ei välttämättä sitä ole asiakkaallesi. Jos viestin kirkastaminen, kuten äsken mainitsin, ei tuo haluttua tulosta, on mietittävä voiko somen ulkoistaa. Somen ammattilaisia on valtavasti. Voisiko joku auttaa sinua? Tässä pitää myös käyttää matikkaa: Laske ulkoistamisen kustannukset, ja arvioi, kuinka paljon rahaa sen avulla voi tuoda yrityksellesi? En missään nimessä sano, että tämä käy helposti, ja alussa resursseja tarvitaan yhteistyön aloittamiseksi. Mutta mikäli tulet siihen tulokseen, että ihanneostajasi on sosiaalisessa mediassa ja hän mielellään sinua seuraa, on hieman ristiriitaista jäädä sieltä pois.

Sitten vielä viimeinen mietintö: onko yrityksesi visuaalinen? Jos yrityksesi myy mitään visuaalisia palveluita - kuten useimmat myyvät - some antaa sinulle etulyöntiaseman. Sosiaalisen median kanavat, Instagram etunenässä, suosivat visuaalisuutta. Mikäli päätät jäädä pois somesta, huolehdi, että yrityksesi nettisivut ja kaikki muut näkyvyyttä tuovat kanavat, ovat mahdollisimman visuaaliset ja niiden kautta ostaminen olisi tehty helpoksi. Tässä somea on vaikea päihittää. Valitettavasti.

Toivottavasti tästä oli apua. Somessa ei siis ole pakko olla, mutta yrittäjänä puntaroisin erittäin pitkään ja hartaasti muita vaihtoehtoja ennen sieltä poistumista. Somen ei tarvitse tuntua mitenkään erityisen mukavalta - ei se minusta ainakaan siltä tunnu - mutta markkinointikanavina erilaiset somealustat ovat edelleen vertaansa vailla.

TALOUS, RAHA, HINNOITTELU

Siirrytään rahaa ja taloutta käsitteleviin kysymyksiin. Niitä tulee suhteessa aika vähän siihen nähden, miten paljon fyrkka laittaa meidät ajattelemaan ja ahdistumaan. En ole todellakaan mikään taloushallinnon ammattilainen, mutta toki tekemällä oppii. Hinnoitteluun liittyvät kysymykset ovat suosituimpia ja niihin minulla varmasti löytyy eniten sanottavaakin. Aloitetaanpa siis ensimmäisellä rahakysymyksellä, joka liittyy nimenomaan hinnoitteluun:

Nimimerkki “Rahan perässä” kysyy näin:

“Kiitos hinnoittelujaksoista, niistä on ollut tosi paljon hyötyä. Mulla on ongelma hintojeni kanssa, kun tein sen perinteisen virheen ja aloitin tekemään työtä liian halvalla. Ihan hävettää olla yrittäjä, kun kaikki voi nähdä kuinka halpa olen. Hintojen nostaminen pelottaa, koska en usko, että mulle jää yhtään asiakasta ja kuinka paljon nostan hintoja?”

Kiitos kysymyksestä Rahan perässä ja ensimmäiseksi lohdun sana: sinulla ei ole mitään syytä hävetä. Hintasi ovat nyt ne, mitkä ovat ja that’s it. Yritä ajatella niin, että olet kasvanut yrittäjänä ja päässyt siihen pisteeseen, jossa pystyt arvioimaan hinnoitteluasi ja huomaat siinä olevat ongelmat.

Ennen kuin vinkkaan vastaustani juuri tähän kysymykseen, kertaan nopeasti, mistä pystyy huomaamaan, että omat hinnat ovat liian alhaiset. Ensiksi, paukkuvatko tunnit? Kuinka paljon vapaapäiviä ja lomaa pystyt pitämään? Saatko laskut maksettua? Onko kalenteri tukossa? Vapaa-ajan ja oman korvauksen määrä suhteutettuna työmäärään kertoo paljon. Jos kalenteri on täynnä, olet liian halpa. Toinen hyvä indikaattori on se, kuinka usein saat uuden asiakkaan. Brändikerroin on huomioitava, mutta niin myös se, ettei kaikilla tarvitse olla varaa sinuun. Jos kaikilla on varaa sinuun, olet todennäköisesti se, joka kilpailee uusista asiakkaista hinnoillaan. Tämä taas vaikuttaa brändisi lisäksi omaan jaksamiseesi. Monesti halvinta palvelua etsivät asiakkaat ovat myös niitä, jotka eivät osta visiotamme vaan hinnan.

Mutta sitten tähän nimenomaiseen kysymykseen:

Asiakkaiden menettämisen pelko on ihan perusteltu, sillä erilaiset asiakasryhmät kuluttavat eri määrän rahaa. Kun hinnat nousevat, osa vanhoista asiakkaista jää pois. Käsi kädessä hintojen nostamisen kanssa kulkee kuitenkin aina markkinointi. Kun markkinointi (sisältäen siis kaiken asiakaskokemuksesta sosiaaliseen mediaan) on kunnossa, hintojen korotukset ovat ihan normaali osa yrittäjän elämää. Se on myös asia, jonka asiakkaasi ymmärtävät ja osaavat sitä myös odottaa. Tässä pitää siis taas hypätä toimitusjohtajan saappaisiin ja miettiä, mikä on parasta omalle bisnekselleni?

Mutta kuinka paljon hintoja pitäisi nostaa? Mistä sen voi tietää? Jos olet kuunnellut monet hinnoittelujaksoni, tiedät, että hinnat voi laskea hyvin yksinkertaisella karvalakkimallilla. Mutta entäpä silloin, jos onkin täysin alihinnoitellut palvelunsa? Silloin hintojen nostaminen - esimerkiksi tuplaaminen - ei varmasti ole realistista. En minäkään usko niin. Jos pyörität yritystä ja sinulla on asiakkaita, muista, ettei hintojen korotus tarkoita hintojen tuplaamista. Pelkästään 5 tai 10 % korotukset tuovat sinulle lisää katetta ja taatusti paremman mielen.

Koen usein mentoroitavieni kanssa, että hinnoitteluun suhtaudutaan hyvin mustavalkoisesti. Se on kaikki tai ei mitään! Mutta tämä ei pidä paikkansa. Vaikka hinnat voi todella laskea ihan tosi lyhyen matikan taidoilla, on hyvä muistaa ajatella myös oman yrityksensä - ja mielenterveytensä - parasta. Maltti on valttia. Se auttaa myös siihen, että asiakkaat pysyvät eikä sinun tarvitse muuntautua hurjaksi myyntikoneeksi yhdessä yössä.

Toinen rahakysymys kuullaan nimimerkin “Visuaalisesti fiksuinta” takaa:

“Olen rakentamassa uusia nettisivuja, ja nyt mietin sitä, missä muodossa hinnat pitäisi olla esillä? Ajattelin laittaa alkaen hinnat, mutta tuleeko sitten liikaa kyselyitä vain ihmisiltä, jotka haluavat maksaa vähiten?”

Selventääkseni tilannetta, kysyjä on siis valokuvaaja ja hän työskentelee kuluttajapuolella.

Hintojen esittäminen on psykologiaa siinä missä itse hinnoittelukin. Tähänkään kysymykseen ei ole yhtä oikeaa vastausta, mutta koska kysyt asiaa minulta, halunnet kuulla minun kantani. Tätä minun kantaani voi toki soveltaa muillekin aloille kuin valokuvaukseen.

Itse olen kokeillut vähän kaikkea. Olen piilottanut hinnat kokonaan sivuiltani, olen laittanut sinne vain alkaen hinnat, olen maininnut pelkän keskihinnan, jonka asiakkaat palveluihini käyttävät ja olen julkaissut kaikki hintani. Tämä viimeisin on ollut lopullinen valintani jo vuosien ajan paristakin eri syystä. Ensimmäinen on se, että en halua käyttää yhtään enempää aikaa sähköposteihin kuin on pakko. Mitä enemmän hintakyselyjä saan sitä enemmän minulla menee aikaa sähköpostissa. Nykyään buukkaan yhdeksän kymmenestä kyselystä, koska ihminen tietää ottaessaan yhteyttä, mitä palveluni maksavat. Toinen syy on se, että haluan pyörittää läpinäkyvää bisnestä. Haluan, että asiakkaani voivat luottaa siihen, että hintani on sama sinulle kuin hänellekin. Muistan, kuinka uran alussa jännitti laittaa hinnat näkyviin. Mietin, mitä läheiseni ja kollegat minusta ajattelivat. Sitten taas muistin, ettei kukaan ajattele minua niin paljon kuin itse ajattelen itseäni eikä ketään toista kiinnosta pyöriä minun napani ympärillä. Kaikkien hintojen pitäminen esillä on ollut hyvä veto.

Uskon, että alkaen hinnat todella vääristävät ihmisten käsitystä siitä, paljonko palvelu maksaa. On ihan eri asia sanoa, että ihmiset käyttävät keskimäärin 800 euroa palveluihini kuin sanoa palveluni hinnat alkavat 375 eurosta. En oikeastaan halua mainostaa halvimpia pakettejani vaan haluan aina myydä isompaa kokonaisuutta. Kaikki markkinointimuuvini ovat osoitettu ihmisille, jotka kuuluvat tuohon keskimääräiseen tai sitä enemmän kuluttaviin segmentteihin. Siellä ovat useimmat ihanneasiakkaani.

Eli, mieti mitä tavoittelet ja tee päätökset suhteessa siihen. Jos taas hinnoittelumallisi on sellainen, että “alkaen”-hinnat ovat se, mitä haluat myydä, laita näkyviin vain ne. Muista kuitenkin se, että kuluttajalla on oikeus nähdä selkeä hinnoittelu. Se myös helpottaa myymistä ja ostamista.

Viimeinen eli kolmas rahakysymys on tämä:

“Koen sielun sisaruutta kanssasi. Minäkin haluan muuttaa yritystäni siihen suuntaan, että saisin tehdä enemmän omaa taidetta ja minulle maksettaisiin siitä sydämen työstä, kuten sinä sanoisit. Koen kuitenkin ihan ahdistusta siitä, että joudun sanomaan ei tai lopettamaan joidenkin asioiden tekemisen ja tietysti se pelottaa, että miten saan ne rahat, jotka jää laskuttamatta muutosta tehdessä?”

Sielun sisar, kuulostaa siltä, että olet isojen ratkaisujen edessä. Kysyjästä tiedän sen verran, että hän on toiminut yrittäjänä jo pidempään, minkä uskon vaikuttavan myös näihin kasvukipuihin. Sanon usein, että ainoa pysyvä asia on muutos, ja sen huomaa hyvin niinä hetkinä, kun muutos pelottaa.

Rakastan tätä kysymystä, koska todella, se tulee niin lähelle omaa tämänhetkistä elämääni. Kun reilu kolme vuotta sitten aloitin tämän podcastin, tavoitteeni oli tehdä tästä liiketoimintaa. Vei kuitenkin puolitoista vuotta ennen kuin välillisiä tuloja alkoi tulla. Nyt kolmen vuoden jälkeen selkeä osa tuloistani tulee podcastin kautta sparrauksista, koulutuksista, verkkokaupasta ja muista vastaavista asiantuntijatehtävistä. 

Minulle merkittävin apu muutoksen hetkillä on ollut se, että ymmärrän muutoksen tapahtuvan hitaasti. Vähän kuin hintojen nostamisessa, myös tässä on tärkeää huomata, ettei muutoksen tarvitse tapahtua yhdessä yössä. Olen toki puhunut aiemminkin siitä, että olen impulsiivisena ihmisenä tehnyt virheitä, ryhtynyt vain tekemään jotain muuta. Tällöin tulot ovat romahtaneet hetkellisesti.

On siis tärkeää tehdä myös jonkinlaisia suunnitelmia muutoksen johtamiseksi. Aivan kuten muutosta johdetaan pörssiyhtiöissä, sitä pitää johtaa myös yhden naisen yrityksissä. Milloin lopullinen siirtymä on mahdollinen? Mitä pitää tapahtua ja missä järjestyksessä? Jos olet ollut joskus rinnakkain palkansaaja ja yrittäjä, ja siirtynyt siitä hiljalleen yrittäjäksi, voit verrata tilannetta siihen. Nyt vain teet muutoksen yrityksesi sisällä.

TYÖ & YRITTÄJYYS

Saan aika usein myös viestejä työpäiviini tai -tunteihin liittyen. Monesti juttelen teidän kanssanne myös siitä, mitä toivotte työpäiviltänne ja miten tavoitteita kohti voisi työskennellä. Nämä ovat myös yleisimmät aiheet tämän hetken mentoroinneissani. Moni haluaa järkeistää omaa arkeaan enkä ihmettele. Harva on yrittäjä siksi, että voisi tanssia jonkun toisen pillin mukaan. Kolmanteen osioon haluankin nostaa yhden hyvän kysymyksen, jota pohdin erään kuuntelijan kanssa.

Kysymys on nimimerkiltä “Hard Day’s Night”. Minun keksimä nimimerkki, totta kai.

“Ihailen sitä, että pystyt ottamaan vapaata keskellä päivää tai tekemään töitä viikonloppuisin. Se ei ole kuitenkaan mahdollista lasten kanssa, jotka asettavat tarkat rajat. Haluaisin kuitenkin lisää vapautta kalenteriin, mutta se tuntuu vaikealta. Olen yrittänyt aamumeditaatiota, iltapäiväkävelyitä, teehetkiä ja herännyt viikonloppuisin aikaisin saadakseni innostavan työtunnin, kun muut nukkuvat. Tuntuu, ettei tästä kuitenkaan ole mitään apua.”

Tämähän ei oikeastaan edes ollut kysymys vaan yhteisen pohdinnan aloitus. Ihan ensiksi haluan sanoa, että minun tapani on vain minun tapani. Minulle tärkein asia yrittäjänä on oman kalenterini herruus tai rouvuus eli teen lähes jokaisen päätöksen sen perusteella, että voin olla tyytyväinen arkeeni. Arvostan vapauttani rahaa enemmän. Haluan ansaita sen verran, etten koe taloudellista painetta, mutta en ole valmis tinkimään hyvinvoinnistani rahan vuoksi.

Me ihmiset olemme siitä hassuja, että vertailemme omaa tilannettamme toisten tilanteeseen. On siis ihan normaalia ajatella, että joku toinen pystyy johonkin, koska hänellä on jotain sellaista, mitä itseltä puuttuu tai päinvastoin. On yhdentekevää puhummeko kamerakalustosta tai siveltimistä, ajasta tai rahasta, lapsista tai koirista. Niin kauan kuin keskitymme toisen tilanteeseen, olemme jotenkin sokeita omallemme. Vaikka kuitenkin: Tärkeää on ainoastaan se, mitä teemme jo olemassaolevilla resursseillamme. Miten käytämme niitä hyväksemme? Miten kehitymme ja ajamme haluamaamme muutosta niiden avulla?

Ymmärrän kuitenkin hyvin, että omassa elämäntilanteessa, muutosta kaivatessa, on helppo katsoa ulospäin sen sijaan, että kääntyisi sisäänpäin. Sekin on luonnollista, ja niin teen itsekin. Ymmärrän myös sen, että erilaiset elämäntilanteet vaikuttavat siihen, miten helppoa tai vaikeaa on hakea aktiivisesti muutosta ja ennen kaikkea, haluamaansa muutosta.

Haluan kuitenkin sanoa, että nostan omia aikataulujani esille ainoastaan muistuttaakseni siitä, että yrittäjän vapaus on mahdollista - jos ei jokaiselle - niin kuitenkin aika monelle. Vapaus ei kuitenkaan näyttäydy samoin kaikille. Osalle virka-aikaan työskentely on vapauttavaa, osalle kellonajat eivät merkkaa mitään vapautta määritellessä. Myymäläaikoihin sitoutunut yrittäjä voi silti kokea olevansa vapaa.

Koska saamassani viestissä viitattiin henkilökohtaiseen tilanteeseeni, kommentoin sitä lyhyesti. Minun elämäni näyttäisi hyvin pitkälti samanlaiselta, vaikka perheeseemme kuuluisi lapsia. Asia, joka puolestaan vaikuttaa eniten omaan tilanteeseeni on puolisoni työ. Hän on myös työajattomassa työssä ja vapaapäivät osuvat toisinaan arkipäiville, joskus viikonlopuille. Yritän synkata kalenterini hänen kalenteriinsa silloin, kun se on mahdollista. Vietämme usein aamupäiviä yhdessä ja vapaani ovat milloin sattuu. Se sopii minulle tosi hyvin, koska haluan viettää mahdollisimman paljon aikaa perheeni kanssa.

Loppujen lopuksi sillä, miten minä elämäni elän, ei ole mitään väliä kenellekään muulle kuin itselleni ja perheelleni. Puhun omista ratkaisuistani kuitenkin mielelläni, sillä haluan rohkaista ihmisiä etsimään aktiivisesti muutosta. Mikään ei muutu, jos emme tee jotain toisin. Sen me huomaamme myös tästä kysyjän viestistä. Hän on hienosti etsinyt muutosta ja kokeillut erilaisia asioita.

Itse asiassa, olemme tässä jaksossa puhuneet jo useaan otteeseen muutoksesta. Se on yksi tärkeimmistä aiheista, sillä kuten jo sanoin, ainoa pysyvä asia on muutos. Hintojen tarkistamisessa on kyse muutoksesta, somen haltuunotossa on kyse muutoksesta, brändin kirkastamisessa on kyse muutoksesta, asiakaspalvelun parantamisessa on kyse muutoksesta. Oman arjen suunnittelu on muutosta sekin. Mutta mitkä konkreettiset keinot aloittaja voisi pistää vielä testiin? Hän on kokeillut jo monia asioita eikä mikään niistä tunnu toimivan. Oletko miettinyt ja testannut näitä kahta asiaa?

Itselläni yksi tärkeimmistä asioista, joka vaikuttaa omaan fiilikseen työviikon aikana on se, että tiedän, mitä on tulossa. On viikkoja, jotka ovat ihan tukossa työjuttujen tai henkilökohtaisten menojen vuoksi. On myös viikkoja, jotka ovat tosi löysiä. Ensin mainitut viikot eivät lähtökohtaisesti poista vapauden tunnetta eikä toiseksi mainitut sitä lisää. Tämän huomion tein vuosia sitten, kun ymmärsin työtehtävieni muuttuneen pelkästä valokuvauksesta asiantuntijatehtäviin kuten podcastin tekemiseen.

Uuden viikon aluksi - tai oikeastaan jo sunnuntaina - teen itselleni selväksi, missä mennään. Haluan olla kalenterini rouva, sillä tiedän, että yllätykset nakertavat vapauden tunnettani kaikista eniten. Jos siis et vielä suo silmäystä, nopeaakin, kalenterillesi uuden viikon aluksi, kokeile olisiko siitä hyötyä. Koen itse merkitykselliseksi sen, että voin katsahtaa kalenteriani ja ajatella vaikkapa tekeväni pitkän metsälenkin tiistaina aamupäivällä. Jostain kumman syystä se, että aamuni ovat lähes identtiset niin arkisin kuin viikonloppuisinkin, korostaa vapauttani. Ehkäpä se, että päivät ovat niin moninaiset tarvitsee tuekseen jotain rutiineita.

Toinen asia, joka vaikuttaa vapauden tunteeseeni on tämä: Kysyn joka aamu itseltäni, mitä tarvitsen tänään onnistuakseni. Olen toki puhunut tästä ennenkin, ja tietysti tämä on läheistä sukua kalenterin rouvuudelle, mutta omalla kohdallani tämä toimii. Usein koirien kanssa aamukävelyllä käyn läpi tunteitani ja jaksamistani. On vapautta levätä keskellä päivää, on vapautta tehdä työtä tauotta, on vapautta pysyä tarkasti aikataulussaan. Ehkä sinulla, joka asiaa murehdit, vapautta voi aluksi olla ihan vain itsensä kuunteleminen. Siitä rutiinin rakentaminen vie yhtä lailla aikaa ja kymmeniä toistoja. Minulla kesti vuosia ihan oikeasti sisäistää se, että omassa yrityksessäni minä ihan oikeasti määrään kaapin paikan. Siihen ei vaikuta puolisoni tulemiset ja menemiset, koirien tarpeet, äitini tarpeet, maailmanpoliittinen tilanne tai tilanteettomuus. Siihen vaikuttavat minun tarpeeni, toiveeni ja senhetkinen työtilanteeni. Oli ehkä kyse siitä, että oikeasti sallin itseni astua oman yritykseni johtoon häpeilemättä ja rohkeasti.

Voisi kai sanoa, että on kyse asenteesta. Vapautta voi tuntea yhtä lailla niin palkansaajana, yrittäjänä kuin kotivanhempanakin. Aina ei voi tuntea vapautta, mutta toisaalta, ei niistä kerroista kannata huolta kantaa. Joskus vapauden tunne on kouriintuntuva, joskus se on vain pieni häivähdys, jopa muisto, paremmista ajoista. Silloin on yleensä kiire ja venymisen tarve.

Tässä jaksossa olemme puhuneet somesta, rahasta ja työstä. Kaikkia aiheita yhdistää muutos, mutta ehkä myös vapaus. Vapauden tunne on jotain sellaista, jota olisi hyvä pystyä tuntemaan myös suhteessa sosiaaliseen mediaan. Ei ole mitään syytä kokea sitä jatkuvasti pakkopullaksi. Se saa olla kivaa, ja sitä voi tehdä niin monin eri tavoin, jotta se olisi kivaa. Vapauden tunne liittyy vahvasti myös talouteen ja hinnoitteluun. Kunnon korvaus työstä vapauttaa meidät taiteellemme, vapauttaa meidät tyytyväisyyteen. Se vahvistaa itsetuntoamme ja saa meidät luottamaan itseemme.

Vapauden eteen kannattaa tehdä töitä. Mutta se työ kannattaa tehdä suhteessa itseensä. Kannattaa sulkea pois häiriötekijät ja pysähtyä omien tarpeidensa äärelle. Mitä sinä tarvitset tänään onnistuaksesi?

Jakson runko

01:52 Johdanto jaksoon
04:02 Sosiaalinen media: Monen eri brändin kaaoksesta selkeyteen
09:16 Sosiaalinen media: Asenne someen voi muuttua ajan ja kokemuksen myötä
10:40 Sosiaalinen media: Voiko luovan alan yritystä pyörittää ilman somea?
15:00 Talous, raha ja hinnoittelu: Hinnat kohdilleen
20:29 Talous, raha ja hinnoittelu: Miten hinnat esille nettisivuille?
24:12 Talous, raha ja hinnoittelu: Bisneksen painopisteen ja fokuksen muuttaminen
26:39 Työ ja yrittäjyys: Tyytyväisyys omaan arkeen, muutos ja vapaus

Jaksossa mainittiin

Jakso #101 (Miten olla henkilöbrändi olematta henkilöbrändi eli yhden IG-tilin kokoinen ongelma)
Jakso #115 (Hyvä markkinointi ei vaadi somea vaan suurta sydäntä ja hyväsydämistä hörhöilyä)