#134 Äänelläsi on väliä - Vinkkejä kaikenlaisille kirjoittajille

Tässä jaksossa puhun kirjoittamisesta. Kerron, mitä se merkitsee minulle ja mietin, miksi sanoilla on väliä jokaiselle yrittäjälle. Voit poimia vinkkejä pitkin jaksoa, mutta toiselta puoliskolta voit poimia treenejä, jotka auttavat monipuolistamaan omia kirjoitusprosessejasi. Toivon, että muutama uusi ajatus herää sinussa tämän jakson kuunneltuasi, mutta muistathan lempparilausahdukseni: harjoittelu tekee paremmaksi.

Noin vuosi sitten julkaisin tämän kirjoituksen Instagramissa. Puhun siinä oman äänen löytämisestä:

“Oma ääni ei löydy koskaan itsen ulkopuolelta. Tiedän sen, sillä minun työni on auttaa ihmisiä löytämään oma äänensä, eikä se ole vielä kertaakaan löytynyt itsen ulkopuolelta.⠀⠀⠀⠀⠀

Ei kertaakaan.⠀⠀⠀⠀⠀

Oma ääni on sellainen, joka löytyy käyttämällä sitä. Se voi löytyä tekemällä harjoituksia ja vastaamalla kysymyksiin ja palkkaamalla sparraajan ja laittamalla eurot riviin, mutta voi myös olla, ettei se löydy näin.⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀

Oma ääni löytyy katsomalla kirsikkapuita, mutta se ei löydy katsomalla muiden ottamia kuvia kirsikkapuista. Se löytyy ajattelemalla kirsikkapuita tai halaamalla kirsikkapuita. Se voi jopa löytyä kansanvaelluksella kirsikkapuistoon, mutta todennäköisempää on, että siten löytyy korona.

Oma ääni on sitä vahvempi mitä enemmän käytät sitä. Minä niin toivon, että käyttäisit. Siihen et tarvitse kenenkään apua.

Rakastan kirjoittaa käsin, mutta mikä tahansa tapa siirtää sanat muistiin kelpaa mainiosti.

Aluksi oma ääni on hento. Niin pieni, että sinua naurattaa, kun kuulet sen. Mutta särölläkin soiva ääni on oma.

Sillä jokaisen taiteilijan on osattava puhua työstään. On osattava kertoa mitä jää töiden taakse tai mikä ne synnytti. Ja voin sanoa, ettei niitä synnyttänyt tuotteistaminen tai palvelumuotoilu vaan oma ääni.

Mitä kirjoittaminen merkitsee minulle?

Kirjoittaminen merkitsee minulle oikeastaan kaikkea. Se on tapani jäsentää maailmaa, tarkastella erilaisia ilmiöitä, tuoda ajatukseni esiin ja myös hauskuuttaa muita. Olen ollut aina sanavalmis paperilla. Livenä en sitten niinkään - keksin parhaat sutkautukset aina, kun tilanne on jo ohi.

Voisi siis kuvitella, että olisin haaveillut kirjailijan tai kirjoittajan työstä tai että olisin miettinyt alanvalintaa kirjoittamisen vinkkelistä. Mutta ei, en koskaan. En ole koskaan haaveillut olevani kirjailija tai kirjoittaja. En ole koskaan ajatellut olevani erityisen lahjakas tai hyvä kirjoittaja. Olen vain aina kirjoittanut. Olen ehkä elävä esimerkki siitä, että tekemällä löytää varmuuden.

Okei, en ole tyhmä. Totta kai tiedostan, mitä osaan ja mitä en. Pakkohan se on, sillä myyn sanoja. Myyn kirjoittajan palveluita. Laskutan niistä. Tiedän, mitkä sanat näyttävät hyviltä peräkkäin ja millainen rytmin pitää olla, jotta kuulostaisin itseltäni tai asiakkaaltani. Tiedän, minkä sanavaraston otan käyttöön minkäkin asiakkaan kanssa.

Olen kirjoittanut, koska se on tapani kesyttää kaaos. Olen kirjoittanut, koska se on tuntunut hyvältä. Olen kirjoittanut siitä samasta syystä, josta sinä piirrät tai valokuvaat tai ompelet tai muotoilet tai sävellät. Koska minun pitää tehdä niin, se on osa minua.

Nyt raskaana ollessani olen kirjoittanut syntymättömälle lapselleni. Nuo tekstit ovat olleet minulle monenkertaisesti merkityksellisempiä kuin valokuvat. Olen ottanut muutaman selfien ja pari somekuvaa, mutta teksteihin olen upottanut tunti toisensa jälkeen. Olen kasvattanut vatsaani ja kirjoittanut. Olen valmistautunut elämäni suurimpaan muutokseen kirjoittamalla. Joku toinen tekee sen toisin, minä olen tehnyt sen näin.

Miten kirjoitan: rutiinit, tavat ja parhaat käytänteet

On itse asiassa aika hassua, etten erottele pöytälaatikkorunouttani somepostauksista tai podcast-jaksoista tai asiakkaille kirjoittamiani artikkeleita teksteistä, jotka toivottavasti päätyvät joskus vielä kansien väliin. Kaikki kirjoitustyöt eivät ole yhtä mieluisia, mutta kirjoittaminen itsessään on. Ainakin melkein aina. Ainakin sen verran usein, että uskallan tehdä tällaisen yleistyksen. Kun kirjoitan, kaikki muu katoaa. Kliseistä, mutta se toimii, kuten kliseet yleensä.

Koska työviikkoni täyttyy erilaisista kirjoitushommista, olen opettanut itseni kirjoittamaan missä vain, milloin vain. Laadukasta tekstiä on pakko pystyä tuottamaan niin aamulla kuin iltapäivälläkin. Mökässä ja hiljaisuudessa. Kahvilassa, työhuoneessa, kirjastossa, bussissa. Kännykällä, läppärillä, kynällä.

Ehkä juuri siksi, että pompin tekstistä toiseen saman päivän aikana, en voi tarpeeksi korostaa suunnittelutyön merkitystä. Ellei kyseessä ole jokin pikkuruinen nysäjuttu, teen aina hyvät pohjat. Tämäkin jakso syntyy valmiin rungon pohjalta. On huomattavasti nopeampaa siirtyä asiasta toiseen, kun tietää, mitä pitää seuraavaksi ajatella. Sillä kirjoittaminen on ajattelemista. Ehkä ennen kaikkea ajattelemista.

Sainko tekstin tuottamisen, kirjoittamisen, kuulostamaan helpolta? Toki se on varmasti rutinoituneelle kirjoittajalle helpompaa kuin henkilölle, joka tekee mieluummin jotain muuta. Muttei se ole aina helppoa meillekään, jotka kirjoitamme työksemme. Joskus kirjoitan yhtä podcast-jaksoa kaksi päivää kahden tunnin sijaan. Joskus somepostauksiin tarttuminen on kuin tervaa joisi. Vaikka yleensä pystyn kirjoittamaan tehokkaasti heti aamulla, voittaa iltapäivä toisinaan. Rutiinit auttavat, mutta eivät ne koko hommaa pelasta.

Olen ennenkin puhunut siitä, miten tärkeää on kysyä itseltään, mitä tarvitsen tänään onnistuakseni? Tuon saman kysymyksen voi kysyä itseltään myös ennen kuin tarttuu näppikseen tai kynään.

Jokainen taidealan ammattilainen tietää, että inspiraation odottaminen ei tuo leipää pöytään. Kirjoittajan työssä tämä korostuu silloin, kun ei ole deadlineja. Olen mestari siirtämään hommien aloitusta, kun takarajaa ei ole. Toisaalta, itseään on osattava myös patistaa inspiraation iskiessä. Inspiraatiolle ei tarvitse antaa kaikkea valtaa vaan sitäkin saa suitsia. Ehkä pahinta voisi olla se, että aamuöisen kirjoittamispuuskan seurauksena käsissäni olisi karmea määrä tekstiä, jossa ei ole päätä eikä häntää.

Tämä on oma paheeni: on helppo tarttua tuumasta toimeen, kun inspiraatio iskee. Minun pitäisi muistaa suunnittelun merkitys näinäkin hetkinä, sillä niin ihanalta kuin inspiraatio tuntuukin, se on aina väliaikaista. Todella väliaikaista.

Tämän podcastin runko oli varsin yksinkertainen, mutta se tuntuu toimivan. Mistä suunnitelman toimivuuden tunnistaa? Itse mittaan oikeastaan vain sitä, kuinka hyvin suunnitelma pitää pepun penkissä. Jos olen onnistunut, suunnitelma kahlitsee minua juuri sen verran, ettei minun tarvitse käyttää aikaani juuri muuhun kuin ajatteluun ja kirjoittamiseen.

Kun aloitan kirjoittamaan podcastia, avaan Google Drivesta kansion, jossa säilytämme valmiit jaksot. Edessäni on tyhjä tekstidokumentti, jonne laitan otsikoksi jakson numeron ja aiheen. En mieti vielä tarkkaa nimeä. Tämän jälkeen lisään dokumenttiin tekstin, joka toistuu jaksosta toiseen. “Kaupallinen yhteistyö”, “Kuuntelet Luovia-podcastin jaksoa se ja se”, “Tässä jaksossa”, “Tervetuloa Luovia-podcastiin” tai “Nyt jaksoon”. Jos muistan, lisään dokumentin loppuun sanat “Voi hyvin, kaikkea hyvää, jatketaan luomista”. Kerran en muistanut, ja sanat puuttuivat.

Näiden tuttujen ilmaisujen lisäksi tarvitaan tietysti lihaa luiden ympärille. Tämän jakson suunnitelmat näyttivät tältä:

• Mitä kirjoittaminen merkitsee minulle?

• Miten kirjoitan: rutiinit, tavat ja parhaat käytänteet

• Kirjoittamisen treenejä:

  • Suora puhe

  • Uudelleenkirjoitus

  • Tarinallisuus

  • Tiivistäminen

  • Synonyymit ja sanavarasto

  • Verbit

• Yhteenveto

• Lopetus

Jos menet jakson kuunneltuasi tsekkaamaan kässärin jaksomuistiinpanoista, huomaat, että tämä suunnitelma on siirtynyt väliotsikoiksi. Niin ei toki aina ole, mutta usein kuitenkin. Teksti jäsentyy, kun ajattelu jäsentyy.

Miten kirjoitan: rutiinit, tavat ja parhaat käytänteet

Nyt istun keittiössäni, pyöreän pöytämme ääressä. Linnut pomppivat lumisateessa. Lintulaudalle. Oksalle. Lintulaudalle. Oksalle. Lintulaudalle. Vaikka voin pakottaa itseni kirjoittamaan missä tahansa, ovat kaksi paikkaa ylitse muiden. Keittiö ja kahvila. Eikä mikä vain keittiö, vaan oma. Eikä mikä vain kahvila, vaan muutaman kilometrin päässä kodistamme sijaitseva kahvila, jossa on valittavanani kymmenkunta erilaista kirjoituspullaa. Korona vei mukanaan kahvilan ja kirjoituspullat, mutta jätti sentään keittiön.

Kun puhun kirjoittamisen haasteista sparrattavieni kanssa, aloitan kysymällä, miten henkilö valmistaa itseään onnistumaan? Kuten sanoin jo. Tämä on lempikysymykseni myös itselleni. Lähes aina saan vastaukseksi jotain sellaista kuten: “Anteeksi, en ymmärrä kysymystä”. Tämä on mielestäni huomionarvoista. Vaikkemme kirjoittaisikaan työksemme, kirjoittaminen on osa jokaisen työtä. Jokainen meistä kirjoittaa vähintäänkin sähköposteja.

Kuten kirjanpitoaineiston kokoamista tai laskutusta, asiakastapaamista tai kauppareissua, myös kirjoittamista kannattaa pedata. Mieti, mitkä asiat vaikuttavat siihen, että onnistut todennäköisemmin ja että itse kirjoitusprosessi vaikuttaa mielekkäämmältä. Kirjoittaminen saa tuntua mukavalta. Saat nauttia siitä tai ainakin yrittää nauttia siitä. Saat siis ihan luvan kanssa valmistella itsellesi tilan ja tilanteen, jossa onnistut. Minä en kirjoita työhuoneessani kuin äärimmäisessä hädässä. Minä kirjoitan keittiössä tai lähikahvilassa, sillä ne kutsuvat minua onnistumaan ja liitän niihin onnistumisen tunteen.

Kolme konkreettista asiaa, joihin itse pyrin aina vaikuttamaan ovat äänimaisema, siisteys ja ajankohta. Joku tarvitsee täyden hiljaisuuden, joku toinen puheensorinaa tai musiikkia. Jollekin työhuoneen kaoottisuus aiheuttaa levottomuutta, jollekin toiselle sillä ei ole merkitystä. Joku pystyy kirjoittamaan vain aamun ensimmäisinä tunteina, joku toinen voi tarttua hommiin milloin tahansa. Mieti, mikä palvelee sinua parhaiten ja ennen kaikkea, kokeile. Voi myös olla, että olet tuulella toimiva, kuten minä. Tänään toimii tämä ja huomenna joku muu.

Kuten aluksi lukemassani tekstissä totean, oma ääni löytyy vain käyttämällä sitä. Se on totisinta totta niin kokeneille kirjoittajille kuin vasta-alkajille. Ääni myös muuttuu ajan saatossa ja vaihtelee kirjoituksesta toiseen. Joskus se kuuluu selkeämmin, joskus hiljempaa.  

Muistatko sen Seth Godinin loistavan kirjoituksen, johon olen viitannut aiemminkin? Siinä hän toteaa, ettei kenellekään voi tulla puhujan blokkia. Emme me istu hiljaa paikoillamme ja mieti, että nyt ei kyllä ole mitään sanottavaa. Emme odota inspiraatiota avataksemme suumme. Niinpä Seth rohkaisee sinua kirjoittamaan kuten puhut. Ja kun teet näin toistuvasti, alkaa äänesi kuulua myös teksteissäsi. Ja mikäs sen parempaa kuin kuulostaa itseltään - se hyödyttää myös yritystäsi.

Paremmaksi kirjoittajaksi kuin taikaiskusta

Voisin tehdä 10 jaksoa pelkästään siitä, kuinka erilaiset tekstit viestivät eri tavoin. Tyydyn nyt kuitenkin alleviivaamaan edellistä ajatustani tunnistettavuudesta. Kun lähetät sähköpostin someseuraajallesi, joka on vihdoin päättänyt ostaa sinulta, on tärkeää, että hän tunnistaa sinut siitä. Tämä tietysti helpottaa myös omaa elämääsi: voit luottaa siihen, että rutiini rakentaa kaikukopan äänellesi. Kun vain kirjoitat, teksteistäsi tulee yhä tunnistettavampia. Minulle tämä ajatus on ollut yrittäjänä lohdullinen, ja toivon, että siitä on iloa sinullekin.

Seuraavaksi tarjoilen sinulle X vinkkiä ja treeniä, jotka monipuolistavat kirjoitusprosessiasi ja auttavat kirjoittamaan itsesi näköistä tekstiä. Vaikket tekisikään näitä treenejä yks yhteen näin tai lainkaan, ne herättelevät sinut pohtimaan kirjoittamistasi. Luotan sinuun.

Anna mennä

Ensimmäinen treenini saattaa olla sinulle tuttu: anna mennä. Valitse aihe ja kirjoita siitä kolmen minuutin ajan nostamatta kynää paperista. Voit tehdä tämän myös saneluna. Avaa puhelimesi sanelin ja papata menemään muutaman minuutin ajan. Litteroi eli pura sanelusi ja ryhdy parantelemaan.

Anna mennä -treeni on loistava silloin, kun mielessä on otsikko tai aihe, mutta sisältö antaa odottaa itseään. Minä en siedä turhautumista kauaa, joten tartun tähän vaihtoehtoon hyvin äkkiä aistiessani aivojumin. Anna mennä -treeni toimii minulla ihan erityisen hyvin somepostausten kanssa. Joskus olen saanut itseni tilanteisiin, joissa edessäni on ollut 20 postauksen mittainen, otsikkotason, lista, ja mielenkiintoni kirjoittaa on ollut pyöreä nolla. Niin vain olen saanut otsikoiden alle ihan fiksuakin tekstiä, kun olen ensin saanut moottorin käyntiin. Anna mennä -treeni toimii erityisen hyvin lämmittelijänä.

Kuulostaako tutulta? Monesti tuntuu siltä, että vaadimme itseltämme liian nopeasti liian paljon. Ihan yhtä lailla luova lihakseni kaipaa lämmittelyä valokuvaajanakin. Miksi siis vaatisin itseltäni loistavan suorituksen kylmiltäni kirjoittajana?

Uudelleenkirjoita ja kirjoita uudelleen

Anna mennä -treenin jälkeen pitää uudelleenkirjoittaa. Törmään yhä edelleen ajatukseen, jossa kuvitellaan tekstin olevan yksi rykäisy. Tähän väliin onkin pakko muistuttaa kliseestä: kirjoittaminen on uudelleenkirjoittamista. Tuo on taivahan tosi! Kerralla ei tule valmista tai ainakaan laadukasta valmista.

Uudelleenkirjoittamista voi treenata niin uusien kuin vanhojenkin tekstien kanssa. Aloitin tämän jakson lukemalla vanhan instapostaukseni. Se oli minusta muuten oikein hyvä, mutta poistin lopusta kappaleen verran tekstiä, sillä se ei sopinut tähän yhteyteen, ja lisäsin kolme viimeistä sanaa “vaan oma ääni”.

Tämä tarkoittaa sitä, että voit ihan muina kirjoittajina hyödyntää aiempia tekstejäsi uudestaan. Voit irrottaa niistä osia, muuttaa lauserakenteita, yhdistää tekstejä toisiinsa tai vaihtaa asiayhteyttä. Ne ovat sinun ja yksin sinun.

Kun haluat treenata uudelleenkirjoittamista, valitse viisi tekstiäsi, joista jäi kirjoittamishetkellä puuttumaan se jokin. Ehkä jopa julkaisit ne, ehkä olit niihin ihan tyytyväinenkin, mutta jäit miettimään, että niitä olisi voinut vielä parannella. Kun olet valinnut tekstit, kirjoita ne uudelleen samaa tarkoitusta varten. Miten muuttaisit niitä nyt?

Uudelleenkirjoittaminen on lempivaiheitani kirjoittamisessa. Siinä näen, kuinka palaset loksahtavat paikalleen ja saan itselleni sen mahtavan itseilmaisun tunteen. Se tuntuu samalta kuin ottaisin aivan törkeän hyvän valokuvan eli varmaankin samalta kuin sinusta tuntuu sinun onnistuessasi omassa työssäsi erityisen hyvin.

Lue tekstit ääneen

Ääneenluku on yksi tärkeimmistä työvaiheistani. Ääneen lukemisen on todettu tuovan terveyshyötyjä niin aikuisille kuin lapsillekin, mutta myös kirjoittajalle ääneenlukeminen on elintärkeää. Vain siten saamme tietää kuulostaako teksti siltä, miltä sen pitääkin. En koskaan julkaise mitään ilman, että luen tekstin ääneen. Tällä tarkoitan blogipostauksia, artikkeleita, podcast-jaksoja ja somepostauksia. Tekstarit ja sähköpostit sen sijaan eivät saa minulta ihan näin suurta huomiota.

Ääneenlukiessani kiinnitän huomioni sanojen rytmiin: Soljuvatko lauseet? Ovatko sanat sellaisessa järjestyksessä, joka liikuttaa tekstiä eteenpäin? Olenko jättänyt tilaa hengittämiselle - tai jos kyseessä on kirittävä kirjoitus, onnistunko hengästyttämään lukijan aivot? Kerronko oikeista asioista oikeaan aikaan? Kuulostaako kirjoitus minulta? Ja tietysti se tärkein: ymmärtääkö tästä nyt hölkäsen pöläystä?

Kun olet kirjoittanut edellisen treenin tekstit uudelleen, lue ne ääneen. Aina, kun olet saanut aikaiseksi uuden version, lue se ääneen.

Hyödynnä elämäsi synonyymit

Minusta kaikista parasta kirjoittamisessa on se, että saan päättää, miten ilmaisen jonkin ajatukseni. Maaliskuun bonusjaksossa animaatiotaiteilija Ami Lindholm kertoi pitävänsä animaatioista osittain siksi, että niissä hän voi rikkoa luonnonlakeja, tehdä eläväksi kaiken sen, mitä hän vain pystyy kuvittelemaan. Jotain samaa on kirjoittamisessa.

Ehkä juuri tämän ajatuksen haluan jättää tästä jaksosta myös sinulle. Ole rohkeasti oma itsesi kaikenlaisissa teksteissäsi, olivatpa ne sitten sähköposteja tai lyriikkaa. Kenenkään ei tarvitse miettiä sellaisia asioita kuten “olenko hyvä kirjoittaja” tai “mitä sanottavaa minulla voisi olla”. Itseilmaisussa ei mitata paremmuutta ja jokaisella, jolla on ajatuksia, on sanottavaa. Jokaisella on myös oikeus tuoda oma äänensä kuuluviin.

Yksi vaivattomimmista tavoista personoida omia tekstejään on hyödyntää arkista sanavarastoaan. Jostain syystä me jumitamme monesti yleiskielessä, mikä hukuttaa tekstimme muiden kaltaistensa joukkoon. Anna persoonallisen sanavarastosi tursuta teksteistäsi.

Valitse jälleen jokin jo olemassaoleva tekstisi, ehkäpä somepostaus. Lue se läpi rauhassa. Kun olet lukenut tekstin, pääset tursuttamaan. Tällä kertaa teksti uudelleenkirjoitetaan hyödyntämällä jokaista sanavarastosi sopukkaa. Ehkä olet ollut turhan varovainen ja kutsunut kissaa kissaksi, vaikka yleensä sanoisit katti tai kisu tai mirri tai kisuli tai kissandeeri. Ehkä olet vähän tylsästi käynyt kävelyllä sen sijaan, että olisit talsinut, taapertanut, samoillut, sipsutellut, lyllertänyt tai jolkotellut.

Erityisesti verbeihin kannattaa panostaa. Tekemistä ilmaisevat sanat saavat tekstin elämään ja lukijan mielikuvituksen laukkaamaan. Palaa siis aina uudelleen ammentamaan omasta elämästäsi. Käytä rohkeasti niitä sanoja, jotka ovat kiinteä osa elämääsi. Tiedän, että moni suorastaan kammoaa verbiä pötköttää, mutta minusta se on mitä mainioin tapa osoittaa oma vaakasuora tilanteeni.

Siispä, uudelleenkirjoita valitsemasi teksti siten, että mietit ainakin jokaisen verbin kohdalla viisi vaihtoehtoista verbiä. Mikäli innostut, voit tehdä saman harjoituksen myös substantiivien kanssa. Adjektiivien kanssa kannattaa olla varovainen. Päädymme helposti kuvailemaan asioita adjektiiveilla, mutta todellisuudessa ne vain sekoittavat pakkaa. Jos haluat kirkastaa tekstiäsi, panosta verbeihin ja karsi turhat adjektiivit pois.

Timanttista tulee tiivistämällä

Uudelleenkirjoittamisen ja ääneenlukemisen pitäisi herätellä meitä myös tiivistämään tekstiämme. Olen kamalan pitkäsanainen nainen ja voisin jaaritella loputtomiin. Mikäli kirjoitan hätäisesti, ilman editointia, on lopputuloksena usein liian paljon tekstiä. On kuitenkin aina sekä kirjoittajan että lukijan etu, että haluttu viesti nousee kirkkaasti esiin. Tämän vuoksi on syytä tiivistää.

Minulla tiivistämiseen auttaa se jakson alussa mainitsemani suunnittelu. Mitä vähemmän olen suunnitellut tekstiä etukäteen sitä laveampi siitä tulee - ei hyvä. Ennen kuin ryhdyt kirjoittamaan, määritä se, mitä haluat sanoa. Yksi lause, pari sanaa, siitä, mikä viestisi on. Esimerkiksi tämän jakson kohdalla ajatukseni oli: “Haluan rohkaista kuuntelijaa kirjoittamaan, sillä hän osaa homman paremmin kuin kuvitteleekaan.”

Kun viestisi on selvillä, voit peilata valmista tekstiä ydinajatukseesi. Että rohkaiseeko tämä? Ja pysyinkö aiheessa? Tätä kirjoittaessani olen poistanut lukuisia kappaleita. Ne kuulostivat hyviltä ja olisivat varmasti paikallaan jossain jaksossa. Ne eivät kuitenkaan mitenkään liittyneet tämän jakson teemaan.

Toinen tiivistämisen keino tulikin jo mainittua eli vältä adjektiiveja. Kolmas vältettävä asia on niin kutsuttu substantiivitauti, johon sairastuneet kirjoittavat kapulakieltä. Substantiivitaudissa kirjoittaja ilmaisee asiansa yhdistämällä verbin ja substantiivin, vaikka pelkkä verbi riittäisi. Yksi esimerkki substantiivitaudista on tämä tosielämän esimerkki suoraan urheiluruudusta:

“Jos ei ole kilpailuja, voi olla erittäin hankala löytää sitä motivaatiota tehdä sitä harrastusta.”

Puheessa kapulakieli ei toki korostu niin paljon kuin paperilla. Tehdä harrastusta on tietenkin yksinkertaisemmin harrastaa. Siis:

“Jos ei ole kilpailuja, voi olla erittäin hankala löytää sitä motivaatiota harrastaa.”

Tsekkaa omat tekstisi substantiivitaudin varalta. Yleisimmät substantiivitautiin liitetyt verbit ovat esimerkiksi suorittaa kuten suorittaa ja toteuttaa. Äänestystä ei tarvitse suorittaa, riittää, kun vain äänestää.

Lopeta säästä puhuminen

Tämä taitaa olla lempivinkkini. Erityisesti sosiaalinen media on täynnä juttuja siitä, kuinka perheen kanssa tilattiin pizzat ja maahan satoi lunta - yhdennentoista kerran. Tekstin lopuksi kysellään seuraajan kuulumisia.

Mukavaa, todella mukavaa. Mutta niin kuolettavan tylsää. Mikäli someläsnäolosi ei perustu päiväkirjamaisille päivityksille vaan haluaisit myydäkin jotain - ehkä jopa kehittää brändiäsi - yritä vähän enemmän. Sanon tämän kaikella rakkaudella. Kun tuskastelet sen kanssa, että sanainen arkkusi on tylsä, muista seuraava lauseeni: Säästä puhuminen somessa on kuin selittäisi uniaan toiselle. Se toinen putoaa kärryiltä viimeistään tokan virkkeen puolivälissä.

Me tiedämme sen, että etenkin somessa kilpailemme muiden kanssa huomiosta. Aikaa ei ole hukattavaksi. Siksi arvokkaita sekunteja ja merkkejä ei kannata käyttää säästä puhumiseen. Jos kuvan tehtävä on pysäyttää, on tekstin tehtävänä yhdistää tai erottaa. Mitkä ovat ensimmäiset sanat, jotka haluat seuraajasi näkevän?

Tee siis näin: Valitse kolme aihetta, joista haluat kirjoittaa seuraavaksi. Ne voivat olla somepostauksia tai bloggauksia, kuitenkin jotain sellaista, jota voit hyödyntää myöhemminkin. Nyt sinun ei tarvitse kirjoittaa kuin kaksi lausetta jokaiseen tekstiin. Siis yhteensä kuusi lausetta - pystyt siihen! Mieti, mikä on raflaavinta, jota voit sanoa valitsemistasi aiheista. Jotain sellaista, joka pakottaa seuraajasi jatkamaan lukemista.

Jos otamme esimerkiksi pakkastalven, siis kuolettavan tylsän aiheen, voimme aloittaa kirjoituksemme esimerkiksi näillä kolmella tavalla:

Muistan ikuisesti miltä tuntui, kun kieleni jäätyi kiinni tamppaustelineeseen.

Tai voimme aloittaa näin:

Ilmastonmuutos vei puolet liikevaihdostani.

Tai entäpä tämä:

Tänään autoin kevättä syömällä lunta.

Panosta siis aina aloitukseen. Tämä korostuu somesisältöjen tyyppisissä kilpailutilanteissa, mutta myös mainosteksteissä ja nettisivuilla. Panosta aloitukseen. Älä ole kuolettavan tylsä. Älä jaarittele. “Moi. Mitä sulle kuuluu? Mulle kuuluu hyvää” -tyyppisillä aloituksilla on paikkansa kissoin koristellussa kirjepaperissa, mutta ketäänhän ne eivät oikeasti kiinnosta.

Sanoilla on väliä

Voisin vielä viimeiseksi muistuttaa siitä, että pilkun paikalla on väliä ja että yhdyssanavirheet ovat oikeasti aika kamalia. Olen kuitenkin tehnyt tästä oman jaksonsa eli minijakson numero yksi, joten nyt pitäydyn ruodussa. Rohkaisun hengessä aionkin sanoa sen, että sinun sanoillasi on väliä. Sinun äänelläsi on väliä.

Yksi kirjoittajan parhaista salaisista aseista on uteliaisuus. Se vie kirjoittajaa salakuuntelemaan kahvilakeskusteluita, oppimaan uutta ja kertaamaan vanhaa. Uteliaisuus saa meidät lainaamaan kirjastosta kirjan muuttolinnuista, vaikkemme ole tippaakaan kiinnostuneita linnuista.

Toinen kirjoittajan parhaista salaisista aseista onkin yleissivistys. Se on myös erinomainen asia yrittäjälle. Niin kauan kuin tarkkailemma omaa yritystoimintaamme pienestä poterostamme käsin, teemme pieniä asioita. Mutta laajentaessamme perspektiiviä, kurkottaessamme aina ulospäin, voimme tehdä suurempia asioita.

Sanoilla on väliä ja omalla äänellä on väliä. Jokainen meistä haluaa muuttaa asioita paremmaksi joko oman poteronsa kokoisessa mittakaavassa tai suuremmassa. Jokainen meistä haluaa tarjota tuleville sukupolville paremman maailman. Tähän oikeasti uskon. Tämä onnistuu kuitenkin vain, kun uskallamme aloittaa dialogin maailman kanssa. Kun uskallamme tarttua erilaisiin kirjoihin, erilaisiin lehtiin, erilaisiin uutisiin. Kun uskallamme kysyä, miksi näin tapahtuu. Kun uskallamme kyseenalaistaa.

Yritystoimintaan liittyvissä somepostauksissa ja bloggauksissa ja sähköposteissa ja mainosteksteissä ei ole tarkoitus ammentaa maailmanpolitiikasta tai muuttolinnuista. Uskon kuitenkin siihen, että omat sanat tuntuvat entistä merkityksellisimmiltä silloin, kun maailmankuva ei ole mustavalkoinen. Tällöin oma äänikin kuuluu voimakkaampana.

Olet parempi kuin luulet

Älä enää koskaan kerro itsellesi tarinaa siitä, ettet osaisi kirjoittaa. Jos osaat ajatella, osaat kirjoittaa. Uskon, että olet parempi kuin tiedätkään. Jos nyt paremmuudella on väliä. Uskon, että osaat ilmaista ajatuksesi paremmin kuin tiedätkään - ehkä niin voisi sanoa. Ehkä joskus on kyse siitä, että sinua arveluttaa, voinko näin sanoa. Tai mietit, kuka sinä olet sanomaan.

Yrittäjän kannattaa aina ammentaa omasta elämänkokemuksestaan. Koska kuvillaan ei voi nykyään erottua edes valokuvaaja, ovat sanat ei-niin-salainen-ase. Tai ehkä olisi reilumpaa sanoa ajattelun olevan sitä.

Jakson runko

00:26 Johdanto jaksoon
00:58 Käytä omaa ääntäsi
04:01 Kirjoittamalla voi selkeyttää ajatuksia
05:30 Opettele kirjoittamaan kaikkialla
07:37 Suunnitelmallisuus vs. inspiraatio
11:09 Kirjoittamisen haasteet: aloituksella on väliä
12:11 Auta itseäsi onnistumaan ja tee kirjoittamisesta mukavaa
13:45 Oma ääni löytyy käyttämällä ja voi myös muuttua
14:56 Monipuolista kirjoitusprosessiasi ja kirjoita omannäköistäsi tekstiä
17:41 Hyödynnä vanhoja sisältöjäsi ja kirjoita uudelleen
19:34 Lue ääneen
20:51 Ole rohkeasti oma itsesi
21:45 Sanavarasto hyötykäyttöön
23:53 Tiivistä, älä jaarittele
26:42 Miten herättää mielenkiintoa?
30:52 Pilkun paikalla, sanoilla ja äänellä on väliä
33:31 Sinä osaat - paremmin kuin uskotkaan

Jaksossa mainittiin

@naniannette
Seth Godin: Talker’s block
LUOVIAmini #001 (Pilkun paikalla on väliä)
Nanin sparraukset